D'Alembert-strategia ruletissa: periaate ja esimerkki

D'Alembert-strategia on ruletin panoshallintajärjestelmä, jossa panoksen koko muuttuu yhdellä yksiköllä: häviön jälkeen se kasvaa, voiton jälkeen pienenee. D'Alembert-järjestelmä ruletissa kuuluu lempeisiin progressioihin ja on nimetty 1700-luvun ranskalaisen matemaatikon Jean le Rond d'Alembertin mukaan. Toisin kuin jyrkkä Martingale, se ei tuplaa panosta vaan liikuttaa sitä tasaisesti, joten pelikassa kuluu hitaammin ja häviöputki ei iske tiliin yhtä kovaa. Alla käymme läpi periaatteen, askel askeleelta -esimerkin taulukolla, hyödyt ja haitat, käänteisen version ja sen, miksi mikään progressio ei poista kasinon etua.

Järjestelmän periaate

Pelaaja valitsee perusyksikön - esimerkiksi 1 dollarin, ja aloittaa yhdestä yksiköstä. Tämän jälkeen toimii pyramidimainen logiikka:

• häviön jälkeen panos kasvaa yhdellä yksiköllä (+1);
• voiton jälkeen panos pienenee yhdellä yksiköllä (-1);
• panos ei laske alle yhden yksikön.

Panos kasvaa ja laskee portaittain muodostaen loivan pyramidin eikä jyrkkää tuplausten tikapuuta. Idea on siinä, että panoksilla, joiden mahdollisuus on noin 50-50, voitot ja häviöt tasoittuvat ajan myötä suunnilleen, ja silloin panosten laskujen summa kattaa korotusten summan.

Tasapainon logiikka ja house edge

Järjestelmän kehittäjä lähti liikkeelle tasapainon laista: jos kolikkoa heittää pitkään, kruunien ja klaavojen määrä pyrkii tasoittumaan. Siitä päätelmä, että häviöputken jälkeen tulokset muka alkavat tasoittua voitoilla.

Ongelma on siinä, ettei kiekolla ole muistia. Jokainen kierros on itsenäinen, menneet tulokset eivät muuta seuraavan todennäköisyyttä. Eurooppalaisessa kiekossa on 37 taskua (0-36), kasinon etu on 2,7% ja palautusprosentti (RTP) - 97,3%. Nolla laskee tasarahapanoksen mahdollisuuden 18:aan 37:stä, noin 48,6% voittoon, ja tämä osuus talon hyväksi säilyy millä tahansa progressiolla. Miten nolla vaikuttaa mahdollisuuksiin - artikkelissa nollan roolista. D'Alembert jakaa panosten koot ajassa uudelleen, mutta ei kosketa tuloksen matematiikkaan: matka tasoittuu, mutta ylivoimaa kasinoon ei synny.

Askel askeleelta -esimerkki

Otetaan perusyksiköksi 10 dollaria ja panos punaiselle. Panos muuttuu säännöllä +1 häviön jälkeen ja -1 voiton jälkeen.

Kuuden kierroksen jälkeen tili on plussalla 30 dollaria. Voittoja ja häviöitä on yhtä paljon (kolme kumpaakin), mutta progression rakenteen ansiosta lopputulos on positiivinen - näin tasapainon idea toimii onnekkaalla pätkällä. Jos taas häviöt tulevat peräkkäin, nollaan palaamiseen tarvitaan useampi voitto jo korotetuilla panoksilla.

Hyödyt ja haitat

Vahvuudet liittyvät progression lempeyteen:

• panoksen tasainen kasvu - lisätään yksi yksikkö eikä tuplata, joten panokset kasvavat hitaammin kuin Martingalessa;
• pelikassaa säästävä - lyhyet tulosten heilahtelut kestetään ilman jyrkkiä romahduksia;
• yksinkertaisuus - sääntö jää mieleen minuutissa.

Heikkoudet johtuvat samasta mekaniikasta:

• pitkittyvää häviöputkea ei voiteta takaisin - panos kasvaa hitaasti, ja pitkä epäonnenputki vie tilin miinukselle;
• takaisin pääsyyn tarvitaan voittoja jo korkeilla panoksilla, eikä niitä kukaan lupaa;
• nolla pysyy, ja matkan varrella tili pyrkii miinukselle.

Käänteinen D'Alembert

Vasta-D'Alembert kääntää säännön: panos kasvaa yhdellä yksiköllä voiton jälkeen ja laskee yhdellä häviön jälkeen. Logiikka on toinen - keinuttaa panosta onnekkaan sarjan aallolla ja laskea sitä, kun tulokset kääntyvät pelaajaa vastaan. Epäonnenputkessa lähestymistapa käyttäytyy lempeämmin, mutta merkittävään plussaan tarvitaan pitkittyvä voittoputki. Kuten suora versio, käänteinen D'Alembert ei muuta todennäköisyyksiä eikä poista house edgeä.

Millaisilla panoksilla sitä käytetään

Järjestelmä on tarkoitettu panoksille, joiden maksu on 1 vastaan 1, eli tasarahapanoksille:

• punainen tai musta;
• parillinen tai pariton;
• pienet (1-18) tai suuret (19-36) numerot.

Näillä panoksilla tulokset ovat lähellä 50-50, ja yhden yksikön askel on järkevä. Korkean maksun panoksilla - suora (35 vastaan 1), splitti (17 vastaan 1), tusina tai sarake (2 vastaan 1) - tasapainon logiikka ei toimi: osumistiheys on siellä aivan toinen.

Millainen pelikassa tarvitaan

Kassan jyrkkiä hyppyjä ei ole, mutta pitkittyvä sarja vie tilin silti miinukselle. Järkevä suuntaviiva on pitää pelikassa 50-100 perusyksikön tasolla. Yhden yksikön ollessa 10 dollaria se on 500-1000 dollaria, jotka olet valmis käyttämään viihteeseen etkä tulonlähteenä.

On hyödyllistä asettaa etukäteen kaksi rajaa: tappioraja, jolla lopetat, ja plussatavoite, jonka jälkeen lukitset tuloksen. Ilman tällaisia rajoja lempeä progressio vie mukanaan: tuntuu, että vielä pari kierrosta - ja saldo palautuu, mutta sitä kiekko ei lupaa. Lisää kurinalaisuudesta - artikkelissa ruletin pelijärjestelmästä.

Vertailu Martingaleen ja Fibonacciin

Lyhyesti eroista kahteen muuhun suosittuun progressioon:

Martingale on aggressiivisin: panokset kasvavat lumivyörymäisesti ja törmäävät nopeasti pöytärajaan. Fibonacci on kompromissi - progressio on jyrkempi kuin D'Alembertilla, mutta lempeämpi kuin tuplaukset. D'Alembert on kolmesta loivin ja sopii niille, jotka haluavat venyttää peliä ja tasoittaa tilin heilahteluja. Katsaus muihin lähestymistapoihin on koottu ruletin strategioiden käsittelyyn. Mikään kolmesta järjestelmästä ei anna matemaattista ylivoimaa - ne vain jakavat panokset eri tavoin.

Miten seurata sarjoja

Mikä tahansa tasarahapanosten progressio nojaa sarjoihin: kuinka monta kertaa peräkkäin sama väri osui, kuinka kauan sitten oli parillinen. Nämä tiedot on kätevämpi katsoa live-tilastosta. Palvelu kokoaa reaaliajassa live-jakajien pöytien tulokset ja näyttää, kuinka kauan värit, parilliset ja parittomat, tusinat ja sektorit eivät ole osuneet. Ne löytyvät osiosta rulettitilastot.

Tilasto ei ennusta seuraavaa kierrosta - kiekko pysyy satunnaisena - mutta auttaa näkemään kuvan selkeästi. Käytä D'Alembertia tapana jäsentää panoksia ja säästää pelikassaa, ei menetelmänä voittaa kasino, ja pelaa suunnitellun summan rajoissa.

Avaa rulettitilastot →